Elämyksiä

Eilen aamusta tuli käytyä pitkästä aikaa ennen töihin lähtöä aamu-uinnilla. Samaisella rannalla vain reilu 50 m päässä kaislikon reunassa käyskenteli kuuden kuikan seurue. Ne olivat tietysti huomanneet minun ennekuin minä ne. Minun laskeutuessa uimasilleen lipuivat kuikat pikkuhiljaa kauemmas rannasta. Siinä vaiheessa kun itsestäni näkyi pinnalla enää vain pää kuikat rauhoittuivat paikoilleen, kaksi jopa kääntyi uimaan minua kohti. Hetken jo mietin että uisin, nyt ehkä jo 100 m päähän uineita kuikkia vastaan. Kiireeltäni en sitä kuitenkaan tehnyt. Hetken veden pinnan tasosta kuikkia ihailtuani yksi painui sukelluksiin, ja heti kohta toinen perässä. Pitkään aikaan ei kummastakaan näkynyt vilaustakaan - olivat niin pitkkän pinnan alla, että hetken jo luulin niiden hukkuneen. Vähän ajan kuluttua toinen niistä pullahti pintaan kaukana toisella puolella rantaa, ja vain heti siitä toinen, ehken vain neljän metrin päästä minusta. Hetken se siinä jyrkän penkan reunalla vilkuili pinnan alle, välistä vilkaisi minun suuntaani ja lopulta painui taas sukelluksiin. Ovat muuten todella sulavan ja uljaan näköisiä lintuja. Täytyy sanoa, että oli muuten hieno päivän aloitus.

Illalla ajattelin sitten pistäytyä virveleineni läheisellä metsälammella. Useamman tunnin olin siellä ennättänyt viskoa uistinta tyhjää, kun illan alkaessa jo hämärtyä tärppäsi. Vähän ajan päästä suomättäällä makasi reilu kolme kiloa painava tummaselkäinen ja vihreänkullankeltaisin kuvioin koristeltu lumoavan kaunis metsälammen hauki. Hetken siinä harmittelin, että jos en olisi ennättänyt tuota koukuttaa  olisin laskenut sen takaisin (ilman pitkävartista haavia tuollaisen nostaminen on hyllyvälle ja kelluvalle sammalmättäälle muuten hankalaa). Illemmalla tiskialtaalla haukea peratessani otin hauen värityksestä pikaisesti pari kuvaa muistokseni ja harmittelin ettei ollut päivä jotta olisin saanut otettua siitä edes kunnon kuvat.

Takaisin veneelleni kävellessä alkoi metsässä olla jo sen verran hämärää, että otin lampun kaverikseni, jotten sotkeutuisi varvikkoon tai harvennusjätteisiin. Vähän myöhemmin vanhaa metsäauto-mökkitietä kävellessä havahduin ympärillä pyörivään suhinaan ja lentävään hahmoon. Alkuun luulin sitä lepakoksi, mutta siihen se oli liian iso. Lampun valossa sen tunnisti helposti linnuksi, mutta mikä. Kahteen otteeseen se lenteli kevyesti lepattaen aivan minun ympärilläni jotakin hakkuuaukean heinikon ja horsmien yläpuolelta nokkaansa noukkien. Koskaan aiemmin en ole kehrääjää kuullut tai nähnyt, mutta nyt ehkä sen tein. Harmi vain, että uteliaisuuttania ja ajattelemattomuuttani sohin sitä kirkkaalla lampulla, se taisi olla linnun silmille liikaa sen laskeutuessa heinikon sekaan.

Illan päätteeksi kävin vielä "kuutamouinnilla". Kuutamo kyllä oli, mutta kuu oli vielä matalalla ja väärällä puolella rinnettä. Siinä sitä pimeää rinnettä rantaan kävellessä muistelin viime vuotta jolloin polun poikki rantaa myöten oli kävellyt karhu - onneksi olen mielikuvitukseni kanssa sinut.


6 kommenttia

  1. JariS sanoo:

    Hienot elämykset, jotka epäilemättä olisivat jääneet ainakin vaisummiksi, jos olisit vasiten lähtenyt kuvaamaan jotain tällaista. Olit osa luontoa ja siksi lähellä kavereitasi. (No joo, hauki nyt ei kuulu ihan samaan sarjaan…) Kehrääjä on tosiaan unenomainen seuralainen pimeässä metsässä.

    • harrastelija sanoo:

      Thanks. 
      Monesti aiemminkin olen huomannut, että uimasillaan (ja pitkällään) eläimet eivät koe ihmistä uhkasi ja saattavat tulla uteliaisuuttaan hyvinkin liki. Vasta viime viikolla katselin samaisessa paikassa lähietäisyydelta härkälintua – se ei uskaltautunut tosin aivan näin lähelle.

      Kehrääjä on jo sinällään kiva seuralainen, mutta kun se pyörii useampaan kertaan ympärillä vain jokusen metrin päässä niin se tekee siitä vielä suuremman elämyksen. Näin jälkikäteen harmittaa kun uteliaisuuttaan yritin tunnistaa linnun lampun kanssa. Olisi mieluummin pitänyt laittaa silmät kiinni ja kuunnella sen kevyttä lentoa sen noukkiessa perhosia ympriltäni. Se jäi itselleni arvoitukseksi olinko paikalla ihan sattumalta vai nousivatko perhoset lenton heinikoista minun häiritsemänäni vai lampun valon nostamana. Tuossa vaiheessa en pitänyt lamppua päällä taukoamatta vaan vain silloin tällöin.

      Kehrääjän yleisyydesta en tiedä, mutta ainakin tuossa kohtaa sille olisi riittänyt helppoa syötävää yllin kyllin.

  2. Gahpir sanoo:

    Aika paljon tapahtumaa yhteen päivään ja vielä työpäivään. Mukava lueskella tälläista.

  3. pekkahyvonen sanoo:

    Hienot värit hauessa. Olen itsekin uimalla päässyt muutaman metrin päähän kuikasta, eivät osaa päänuppia hahmottaa ihmiseksi ainakaan jos on sukellusmaski naamalla.

    Meikäläistä tuskin ilmankaan maskia…

    Tuo vedenalainen tarkistus sitten ratkaisee onko otus pelättävä, yleensä on.

    • harrastelija sanoo:

      ”Tuo vedenalainen tarkistus sitten ratkaisee onko otus pelättävä, yleensä on.” 🙂 . Ilmankos vilkaisi minun suuntaani veden alle kurkkausen jälkeen… ja sitten sukselsi poi

Vastaa