Kirjoittaja:    harrastelija
1

Tien piät…

Molempien matka katkesi samalle suoralle. Toisen vaurioihin löytyi varaosat, toisen ei. Toisen matka jatkui entisellään, toisen ei... "Vie sävel muiston, niittyjen luo. Niin palaa mieleen taas onnen aika tuo. Taas puron muistan ja loisteen auringon. Taas niitty vihrein mun mielessäni on. Vei sinun luokses tie tuo kuoleman. Pois on jo supin vireys kai…"
5

Oli hepokatti maantiellä poikittain…

…jala jallai jala jala vei. Ja se haravalla kaiveli…No, tuo ei kyllä enää kaivele, mutta tuota perälisäkettä voisi hyvässä lykyssä käyttää sirkka-aterian jälkeen hammastikkuna? mie iten kommentista juolahtikin mieleeni näinkköön tämäkin hepokatti saisi  kolmen kuukauden aikana reilu 100 000 katselukertaa https://www.youtube.com/watch?v=obLNsJqZaB8. Voisi olla vaikkapa lehtohepokatti, mutta en lähde sen enempää arvailemaan... Hanna voisi antaa tarkemman lajimäärityksen.
2

PEFC- ja/tai FSC-sertifioitua metsänhoitoa

Kaikki puu on peräisin vastuullisesti hoidetuista metsistä PEFC- ja/tai FSC-sertifioidusta metsästä, jossa luonnon monimuotoisuusohjelman ytimessä on biodiversiteetin huomioiminen metsien käytön suunnittelussa ja hoidossa… sanotaan tämänkin puuaineksen ostaneen yhtiön sivuilla. Tuolla sitä on mukava metäkantalintujen poikasten taapertaa hyvässä suojassa runsaitten metsänantimien luona.  
0

Elämyksiä 3

Viime syksynä tuli hirvien kanssa pariin kertaan tilanne, jossa meinasi mennä ns. "vetelät housuun". Viime vuoden päätteeksi reilun 30 hirven jälkeen oletin kuitenkin - oletin vielä tähän iltaan asti - että hirvirintamalla kaikki on jo tullut nähtyä ja koettua. Kaikesta uhkumisesta huolimatta hirvet ovat leppoisia otuksia, niiden kanssa ei ole mitään syytä menettää "hermojaan"… mutta niin vain kävi, että tänään viisipiikkinen "murrosikäinen hirvisonni" sain uhkumisellaan ja mahtipontisella käytöksellään hermot pettämään. Viime vuonna olin tehnyt niiden kanssa tuttavuutta parhaillaan noin 10...
2

Elämyksiä 2

Viikko takaperin lauantai-iltana tuli käytyä heittämässä koiran kanssa pieni, vajaa kolme kilometriä pitkä lenkki. Ensin vajaa puolitoista kilometriä pääasiassa asutuksen ja peltojen ympäröivää hiekkatietä, sieltä pieni pätkä "Hannun ja Kertun korpea", vähän pellon reunassa kulkevaa polkua ja peltotietä pitkin ja vielä vähän kylätietä takaisin. Metsäosuudella olin nähnyt joitakin sieniä ja niinpä päätin tehdä pellolta pienen koukkauksen tarkastaakseni viereisen metsikön kantarelli ja lampaankääpätilanteen. Puolikkaan hedelmäpussillisen kantarelleja sieltä löysinkin - nam, nam. Kantarellien loputtua suuntasin takaisin pellolle.  Ensin koira ja minä perässä. Juuri...