Toissapäivänä sain taas kerran olla aitopaikalla kun omalla kohdallani koko vuoden odotetuin hetki oli käsillä eli syksyinen sepelhanhien massamuutto, tällä kertaa tuulet olivat sopivan vastaisia ja aurinko helotti siniseltä taivaalta tosin vähän liikaakin sillä kova väreily sotki kauempaa menevien parvien kuvaamisen joten pelkästään lähikuviin oli tyytyminen tällä kertaa. Joka tapauksessa iho sai olla monta tuntia kananlihalla kun yli tonniset parven jyräsivät Saimaan pinnassa aivan kuvaajan vierestä, upea laji ääniä myöten tuo sepelhanhi.

Viime viikolta.

Varangilta.

Pilvettömällä jäämeren taivaalla.

Vielä kuukausi ja risat niin Saimaa näyttää taas parastaan, ohessa alliparven kanttailua joskus muinoin lokakuulta ja vaikka veden ja ilman lämpötila erosta johtuva väreily oli massiivista ja valot vähissä niin hienon allimuuton tunnelmasta on vaikea pistää paremmaksi.

Kohti länttä lähti tänään valkoselkä naaras.

Koiras ja naaras.

Tänään osui kohdalle nuori hiirihaukka mutta lämpöväreily oli niin kovaa että ajattelin jättää kokonaan kuvaamatta, tulihan tuo lopulta sen verran läheltä että annoin sulkimen rallattaa hetkisen.

Kevään pehmeillä valoilla.