Täydellistä valotusta

etsimässä.

Hissuksiin olen opetellut uudelleen digivalotusta. Tämä pätee siis tilanteeseen, jossa tavoitellaan parasta lopputulosta, ainahan sitä ei tarvita, vähempikin riittää ns nettikuvana jopa tälle foorumille.

Kameran RAW tallennus on edellytys, jos haetaan parasta lopputulosta ja tiedetään että kuvankäsittely on saumaton jatke kuvantyöstössä. Raw tallennuksesta ei ole juuri hyötyä, ellei kuvaa jälkikäsitellä. Jos nämä edellytykset täyttyvät jo kuvaamaan lähtiessä kannattaa miettiä myös valotusta uudella tavalla. Tarkoitus siis on kerätä mahdollisimman paljon datatietoa kameran kennolta jälkikäsittelyä varten.

Histogram käppyrä on lahjomaton valotuksen mittari, mutta kun kameransa tuntee, saman asian ajaa ylivalotuksen seeprakuvio tai punainen puhkipalamisen varoitus katselukuvassa. Histogrammin korkeudella ei ole laadun kanssa mitään tekemistä, mutta sen leveyssuunta on sitäkin tärkeämpi. Jos histogram jaetaan kymmeneen osaan vaakasuunnassa, ja  tarkastellaan vasemmalta sen ensimmäisen 10% datamäärää, voidaan todeta sen toistavan karkeasti 30 mustan eri sävyä. Kun tästä noustaa aukon verran oikealle harmaalle alueelle, käytetään sävyjen tallentamiseen jo tupla määrä bittejäa, jne Jos taas katsellaan oikean laidan kirkkaimpia sävyjä, saman 10 % sävyalan tallentamiseen käytetään jo 30 000 datayksikköä ja toistettavien sävyjen määrä on jo huikea verrattuna tummaan päähän. Tässä on digitallennuksen ero filmiin, joka toisti pienemmän dynamiikan eli sävyalan, mutta tallensi yhtäpaljon sävyjä tummassa ja vaaleassa päässä.

Tästä digitallennuksen mystiikasta on kehitelty valotusmuoto, Valota oikealle, ETTR, expose to the right. Kuvatessa valotuksen lisääminen siis siirtää koko valotuskakkua histogrammissa oikealle. Teknisessä mielessä paras tapa on valottaa aina mahdollisimman lähelle oikeaa, eli kirkasta laitaa. Näin saadaan kohteesta mahdollisimman paljon tietoa talteen, joka sitten jälkikäsittelyssä taas palautetaan kuvan kohteen vaatimiin arvoihin. Histogram tuupataan mahd täyteen oikealta, ja kun se venytetään takaisin, onkin tummassa päässä enemmän sävyjä käytettävissä, eikä niitä tarvitse ronkkia esiin kohinan seasta.

Tuossa pari esimerkkikuvaa. Ensimmäinen on ilman käsittelyä ja valotettu (vahingossa) histogrammin oikeaan laitaan, mutta niin ettei vielä yhtään leikkaannu eli ylivalotu.

 

.

 

 

o

Osa 2´ edit 16.2.2018

Lisätään vaikeusastetta. Aiheellisesti kiinnitettiin huomiota alkuperäisen kuvan histogrammissa sinisen kanavan leikkaantumiseen, eli se nojaa oikeaan laitaan ja periaatteessa tarkoittaa sitä, etteivät kirkkaimmat sinisen sävyt enää toistuisi.

Histogrammia tehokkaasti hyödynnettäessä, oleellinen tieto on, millaisesta kuvasta histogram on muodostettu. Jos tallennat RAW kuvaa, siihen originaalin taltioimiseen eivät vaikuta kameran sähköiset säädöt, värilämpötilat, kohinanpoistot ja muut terävöinnit. Jotta raw kuva saadaan näkyväksi, siitä yleensä tehdään kamerassa jpeg kuva ja sitä katselet normaali järkkärin takanäytöstä. Se tarkoittaa myös että kuvan histogram on muodostettu jo pakatusta ja ns säädetystä jpeg kuvasta. Kameran näytöstä katseltava kuva, histogram ja Raw tallenteen todellinen histogram jälkikäsittelyssä eroavat siis toisistaan.

Kun kuvaa katsoo tarkasti Lightroomissa, voi todeta, että histogram sininenkin piikki taipuu alas ennen leikkaantumista oikeassa reunassa. Leikkaantumisen varoituskolmio oikealla ylhäällä on jo syttynyt ja se johtuu tuosta pienestä punaisesta pisteestä kuun alapuoliskossa. Tuo punainen piste kuussa on siis ylivalottunut, eikä siihen ole mahdollista saada alkuperäisiä sävyjä millään jälkikäsittelyn vippaskonstilla.  Varoitukset saa päälle Lightroomissa näppäinkomennolla J. Kun käyttää rajaustyökalua, kuten tuossa jäljempänä kuvassa, voi katsella pienen rajaamansa alueen histogrammia.

Edellisestä palataankin taas vanhaan totuuteen, eli tunne laitteesi. Minulle on vinkattu tälläinen testi. Ota haarukoiden kuvasarja vaikeasta kohteesta valottaen huippuvalojen mukaan ja siitä vielä reippaasti yli. Tarkoitus on siis hakea se piste, mistä niitä sävyjä ei enää ole pelastettavissa. Muunna Raw kuvat näkyviksi kuvankäsittelyyn, mutta jätä samat kuvat kameran muistikortille. Nyt kun selaat kuvia niin, että näet kuvankäsittelyn histogrammin ja samalla kameran näytöltä jpeg histogrammin, voit määrittää sen miltä histogram näyttää kuvatessa, ja siitä jälkikäsittelyssä vielä saadaan paras mahdollinen irti. Tämä ero voi olla yllättävän iso, jopa pari aukkoa lisää niistä punaisista varoituksista. Tämä on kovin kennokohtainen asia ja pitää testata omalla kuvauskalustolla ja kuvausaiheilla.

Itse en yleensä yritä saada sävyjä auringon kehrään, yökuvissa kuunpintaan, vesikuvissa kirkkaimpiin heijastuksiin. Niihin omissa kuvissani kuuluukin kirkkaus ja puhkipalaminen.


11 kommenttia

  1. täydellistä asiaa

  2. harrastelija sanoo:

    Siinähän se on. Valotuksen laajaperuskurssi pähkinänkuoressa :).

    Yksittäisen kuvan kohdalla onnistuu noin, mutta (pienenä aasinsiltana toisaalla esillä olevaan alempaan kuvaa liittyen) entäpä panoraaman kohdalla. Valottaakko jokainen yksittäinen kuva oikeaan laitaa vai kirkkkaimman yksittäiskuvan mukaisesti oikeaan laitaa vai automaatilla jotakin siltä välitä? Miten arvon herrasväki panoraamat valoittavat ja onko tästä olemassa jonkinlaista ammattilaisohjetta?

  3. Gahpir sanoo:

    Minusta panoraaman yksittäiset kuvat kannattaa valottaa parhaalla mahdollisella tavalla yksittäisinä ja jos ovat samantyyppisiä säädän niihin perusarvot ja kohinanpoistot kohdilleen ja Lightroomissa Sync toiminnolla vielä samat arvot kaikkiin kuviin. Sitten yhdistän panoraamaksi ja sehän on edelleen Raw vastaava panoraama file, jota voi sitten käsitellä kuin yksittäistä kuvaa.

    Jos on käyttänyt automaattiasetuksia ja esim kuu tai aurinko vaikuttanut valotukseen, kannattaa kuvat säädellä taivaan osalta mahd yhdenmukaisiksi, ennen yhdistämistä.

    • harrastelija sanoo:

      ”Minusta panoraaman yksittäiset kuvat kannattaa valottaa parhaalla mahdollisella tavalla yksittäisinä ja jos ovat samantyyppisiä säädän niihin perusarvot ja kohinanpoistot kohdilleen ja Lightroomissa Sync toiminnolla vielä samat arvot kaikkiin kuviin. Sitten yhdistän panoraamaksi ” 
      Onnistuuko yhdistäminen kuinka hyvin jos päällekäisten kuvien kirkkauserossa on kovin suurta eroa? Näinhän voi käydä varsinkin ilta- ja aamuauringossa, jossa kirkkausero muuttuu parnoraaman matkalla aika paljonkin?

      • Gahpir sanoo:

        Jos kuvan suunnittelee panoraamaksi, kannattaa kuvata n 50% päällekkäin kuvat. Näin se ero ei ole vielä kovin suuri siinä päällekkäisessä osassa. 

         

        Koko ETTR valotuksen idea on, että kuva valotetaan mahdollisimman kirkkaaksi ja se varsinainen tunnelman säätö tehdään jälkikäteen. Panoraamassa ne ristikkäiset taivaanosat siis säädetään kuvankäsittelyssä mahdollisimman vastaaviksi ennen yhdistämistä, silloin lopputulos on mielestäni paras. Jo yhdistettyä panoraamaa voi sitten käsitellä kuin yksittäistä kuvaa ja hienosäätää vielä jollakin gradual työkalulla.

        Edit: Kohtalaisen helposti voi tehdä myös sellaisen version, missä auringonkehrä valotetaan vaikka kahdella reilusti poikkeavalla valotuksella, vähintään neljä aukkoa, tehdään tästä ensin hdr kuva, säädetään se muiden kuvien kanssa vastaavaksi, ja yhdistetään vasta sitten panoraamaksi.

  4. Gahpir sanoo:

    Tuossa artikkelissa myös muistutetaan aiheellisesti, että valokuvauksen tarkoitus ei ole  kameran suorituskyvyn maksimointi. Syntyy ne kuvat automaatillakin, ettei niitä ainakaan kannata jättää ottamata.

    Enklannin kielistä pohjaa oikealle valottamisesta.

    Expose Right

  5. Jaket sanoo:

    Mielenkiintoista luettavaa ja ihan pätee nykyaikanakin.

    On maukas tunturimaisema kuitenkin kuvattuna tuossa yllä.Mistähän olet valkotasapainon ottanut,lumesta vai onkohan PS/LR:n automaattiasetus?

    Itellä joskus ollut vaikeuksia hakea oikeaa valkotasapainoa.Kamerassa se on usein automaatilla ja ei toimi.Lightroomissa napsautan pipetillä harmaata/valkoista kohtaa,ei aina pelitä sekään.Joskus kuvaan harmaa/valkoisen korttini kuvaan…en jostain syystä mittaa sitä kameralla vaikkapa lumihangesta,täytyiskin koittaa vielä se… 🙂

    Tuosta panoraaman valotuksesta,sekin on välillä pirun vaikeeta.Laaja panoraama,asteita lähemmäs 180.Kuvaan tulee taivasta,auringonpaiste,synkkä metsä,koita hakea siinä sitten sopivaa kompromissia valotuksen suhten.Joka kuva valotettava omanaa ja ja kamerassa tarkastelva vielä,kelpaako.

    Tuo vilkkuvavaroitus on siinä hyvä,en oikein osaa katsoa histogrammia silläsilmällä…mutta sulla tuossa yllä esimerkissä on aavistus kuu,siniset palanut puhki on aivan kiinni oikeessa laidassa,jos hiuksia haljotaan 😉

    • Gahpir sanoo:

      Jatkoin vähän juttua OSA 2 vanhan jorinan perään, kun moni aiheellisesti kiinnitti huomiota tuohon leikkaantumiseen sinisessä.

  6. GI-Photo sanoo:

    Panorama olisi otettava täysin manuaali asetuksilla. Silloin vierekkäiset ruudut sopivat yhteen toistensa kanssa ja lopputulos on saumaton. Olen oikein vaikeissa tilanteissa turvautunut HDR-panoraamaan. Eli ottanut jokaisen kuvan kolmella eri valotuksella ja kehittänyt ensin HDR-kuvat, joista olen sitten tehnyt panoraman. Toimii kyllä, mutta vaatii vähän aikaa ja viitseliäisyyttä.

     

  7. MerviS. sanoo:

    Ei siinä mitään histogrammeja tarvita, opettelee vaan sen oman kameransa valotiúkset, ja luonnonvalossa kun laittaa värisävyt kohdilleen, ei tarvii muuta kun valotusta vähän säätää plussalle tai miinukselle. Niin se toimi ennen, miksi nykyään ei toimisi… mutta kuva on kyllä, hmm…

Vastaa